Miltä tuntuu jättää arki ja muuttaa reissupakuun? VAI-KØn yrittäjäpariskunta tietää vapauden hinnan

Auto on popkulttuurissa pitkään symboloinut vapautta, vapautta liikkua milloin ja minne haluaa. Ei siis ihme, että matkailuautoasuminen reissupakussa, eli vanlife, on kasvattanut suosiotaan erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Urbaani arki ja elämän hektisyys ajoivat VAI-KØn yrittäjäpariskunnan, Henrin ja Marian, etsimään vapaampaa elämää vanlife:sta. Vapaus ei kuitenkaan ole ilmaista, tässä artikkelissa he kertovat omia kokemuksiaan elämäntyylin haasteista ja mahdollisuuksista.

"TÄYTYY MIETTIÄ, MITÄ VAPAUS JA ONNELLISUUS TARKOITTAA SINULLE, JA MILLAISIA KOMPROMISSEJA OLET VALMIS TEKEMÄÄN NIIDEN SAAVUTTAMISEKSI."

- MARIA

“Huomasimme molemmat, että kaipaamme yksinkertaisempaa elämää lähellä luontoa. Reissupakussa asuminen oli meille molemmille tuttua, joten vuorokaudessa tehty lopullinen päätös auton ostamisesta ei tuntunut hätiköidyltä”, summaa Maria.

Ensimmäisen kerran Henri ja Maria muuttivat yhdessä autoon Uuden-Seelannin matkallaan, silloin nukuttiin farmariauton perällä surffilaudat katolla ja jahdattiin aaltoja. Ensikosketus reissupakulla matkailuun oli kuitenkin tapahtunut Marialla jo lapsuudessa isoisän kanssa reissatessa ja Henrillä täysi-ikäistymisen kynnyksellä kaverien kanssa pyöräilymatkalla. “Muistan silloin usein ajatelleeni, että tästä voisi tulla elämäntapa”, kertoo Henri.

Ajatus omasta reissupakusta hautautui vuosiksi, ennen kuin oikea hetki saapui yrittäjyyden myötä: kaksi vuotta sitten Vanosten perheeseen saapui vanha Saksan postipakettiauto, Urho. “Urho ansaitsi nimensä ensimmäisellä matkallamme Lapissa, kun se kipusi jyrkän ja kivisen mäen meidän jännittäessä ratin takana”, Maria selittää. Vanlife-asumisen lisäksi yrittäjäpariskunta jakaa asunnon Helsingin keskustassa eläkeläisherrasmiehen kanssa: “Urho-nimi on myös kunnianosoitus meidän samannimiselle, 91-vuotiaalle ja yli 50 maata kiertäneelle kämppäkaverillemme”, kertoo Maria.

Keltainen, vuoden 1995 Mercedes 308D pakettiauto muuntui puolessa vuodessa vaaleansiniseksi reissupakuksi, apuna olivat some, sukulaiset ja ystävät, Marian teollisenmuotoilijan tutkinnostakin oli hyötyä. Pariskunta luopui asunnostaan ja rakensi loppuajan autoa täysipäiväisesti, silti aikaa kului enemmän kuin oli suunniteltu. “Se ollaan opittu, että yllätyksiltä ei vanlife-elämäntyylissä voi välttyä”, sanoo Henri.

Jos Instagramin kuvahakuun kirjoittaa “vanlife”, on tuloksena viimeisteltyjä kuvia auringonlaskuista näyttäviin aamupaloihin. Monelle reissupakussa täyspäiväisesti asuvalle sosiaalisen median päivittäminen on tulonlähde, siksi kuvat ovat usein ammattitasoisia. Kun tähän yhdistyy taipumus julkaista sosiaalisessa mediassa vain parhaat palat elämästä, voi tuloksena olla epärealistinen kuva siitä, mitä autossa asuminen arjessa on. “Välillä sataa ja auto on kostea, julkista vessaa ei tahdo löytyä ja edellisestä suihkusta on monta päivää, niitä hetkiä näkee harvemmin Instagramissa, mutta ne ovat osa vanlife-arkea”, summaa Henri. Tunnelma voi muuttua hetkessä euforiasta ja kauhuun: viikko sitten pariskunta oli ollut Etelä-Ranskassa kalliokiipeilemässä upessa ilta-auringossa ja palasi tyytyväisenä autolle parin sadan metrin päähän. Pian he huomasivat, että autoon oli murtauduttu, kamera ja käteistä oli hävinnyt ja tavarat olivat levällään.

Ikävistä tilanteista ja kompromisseista huolimatta Henri ja Maria kokevat, että vanlife antaa enemmän kuin ottaa. “Saadaan viettää paljon aikaa luonnossa rakkaiden harrastusten parissa ja töitä voi tehdä kahvilassa tai rannalla, sadepäivinä enemmän ja hyvällä säällä vähemmän. Kaupunkielämä ja sen rutiinit jäävät pois autossa asuessa”, luettelee Henri. “Tien päällä elämä on spontaania, meillä on vapaus muuttaa suunnitelmia sään tai fiiliksen mukaan. Koen myös vapautta ylimääräisestä tavarasta, siitä luopuminen oli ihanaa”, Maria hehkuttaa ja lisää, “Meille vapautta on mahdollisuus mennä, mutta myös palata. Kaikilla ei ole kiinteää kotia, johon palata, muuta väittäisin, että jonkinlainen henkinen kotipaikka olisi hyvä olla. Tapasimme kaksi vuotta sitten miehen, joka oli jäänyt jumiin jatkuvaan matkustamiseen. Hän sanoi, että jos ei ole paikkaa minne palata, et juuri eroa pakolaisesta, ja näinhän se on”.

Henrin ja Marian 4 vinkkiä vanlife:sta kiinnostuneille:

1

Mieti, mitä vapaus tarkoittaa sinulle, ja mistä olet valmis luopumaan saavuttaaksesi sen.


 

2

Kokeile ensin autossa asumista: nuku viikonloppureissu farmariauton perällä tai vuokraa matkailuauto pidemmälle matkalle.

3

Pyydä apua.
Asuntoauton rakentaminen ja siihen muuttaminen on iso projekti. Usein osaavaa apua löytyy kuitenkin lähempää kuin arvaakaan,
kun vain uskaltaa kysyä.

4

Etsi netistä! Sosiaalisesta mediasta saa paljon tietoa ja vinkkejä rakentamiseen ja asuntoautoarkeen.


  Kirjoittaja

RIINA,
on VAI-KØn viestintävastaava, joka opettelee elämään Live Alternative-asenteella jokaisella arkielämän osa-alueella. Kirjoittajan heikkous on YouTuben perhevlogit.